3 ikimuistoista vuotta

Kaksi lyhyttä päivää, sitten se on ohi nimittäin peruskoulu. Kuka oisi iknä uskonut että 9 vuotta vierähtäisi näin nopeasti tai nopeasti ja nopeasti. Oppivelvollisuuteni on ylihuomenna suoritettu. Mitä tulen kaipaamaan viimeiseltä kolmelta vuodelta? Ihmisiä yläasteelta ja luokkaani vaikka ei sitä uskoisi! Välillä oon haukkunu meidän luokan täydellisesti pystyyn, mutta kyllä mä niitä silti tuun kaipaamaan, koska tiedän etten tuu näkee enään monia pitkiin aikoihin. Yhtäkkiää ei ookkaan tuttuja ihmisiä luokalla, tyhmiä juttuja ja nauruhetkiä eikä enään dissatakkaan niitä tuttuja opettajia yhdessä. Meidän tarina on ohi ja jokainen siirtyy uuteen omaan tarinaansa luomaan itselleen ammattia ja elämään. Mä en oikeesti voi mitään muuta kun kiittää kaikkia tosi paljon ehkä silti parhaista kolmesta vuodesta ikinä ja toivoo että joskus törmäillään ja ruvetaan muistelemaan että mitäs sillon seiskaluokalla tehtiinkään. Haluun, että kaikki muistelette yläaste aikaa ja mietitte sitä kun joku keikkui tuolilla ja kaatui. Tai sitä kun tytöt nauroivat koko tunnin kovaan ääneen aivan turhia juttuja. Sitä kun vietit aikaa oman luokkasi kanssa ja nauroitte yhdessä. Jokainen muisto on arvokas ja mä ainakin aion pitää kiinni näistä muistoista, ja tietysti muistelkaa hyviä letkautuksia mitä ootte keksiny! Eli ei muutakun kiitos nyt jo 9c! Tuun niin itkee silmät päästäni lauantaina!