all good things come to end

Kymmeniä kertoja hallille, jokaikinen kerta siellä on ollut rakkaita ihmisiä, jotka oikeesti ymmärtää kaiken! Yhtäkkiä onkin tyhjä aukko sydämmessä. Tulostaulu tai mediakuutio on näyttänyt mitä ihmeellisimpiä tuloksia. Murskavoittoja, tappioita, tasapelejä. Patalogolla ne tunteet kun on voitettu ja kaikki on ilosia. Hypitään, lauletaan, itketään onnesta ja riemunkiljahdukset. Tappioita kärsitty, kaikki ihan masentuneita ja hiljaisia ja pettymys on ilmassa. Kannustettu äänemme käheeksi, oltu se kuudes kenttäpelaaja joukkoeelle ja tuettu niitä parhaamme mukaan. Kaiken jälkeen sulla ei ookkaan mitään mitä kannustaa, mitään mihin mennä. Jokaikinen jääkiekosta tietävä tiesi kuinka kova vastus JYP on ja oli. Me taisteltiin parhaamme mukaan, ja se ei silti riittänyt. Voitot suoraan 4-0 Jypille. Me toisaalta tiedettiin, että tää sarja oltais hävitty. Vastustaja oli askeleen edellä. Vaikka runkosarja menikin hyvin niin playoffien maailman on täysin erilainen. Mutta periksi me ei annettu milloinkaan!:-)




Jokaikinen teki kaikkensa sen eteen että me oltais torilla juhlimassa! Pelaajat, joiden kanssa sai jutella, ottaa niiden kanssa kuvia, pyytää nimmareita, puhua kaikille huonoa englantia ja silti ne on ymmärtänyt kuinka omistautuneita me ollaan jääkiekolle. Ne oikeesti arvostaa sitä. Me menettiin tärkeillä hetkillä tärkeitä pelaajia, Zaborsky meidän ykköstähden olkapää ei kestänyt, pelasi niin kauan kunnes olkapää petti. Santavuori teloi jalkansa, Juuselalle aivotärähdys, viime hetkillä Armian polvi hajoaa. Mitään pahempaa ei ole kuin tietää ettei jäälle pääse. Toivon jokaikisen pysyvän Porissa, vaikka se onkin mahdotonta. Mutta vastoinkäymiset tuovat meille tahtoa myös ensi kaudelle. Lempipelaajiksi nousseet Armia, Dixon, Zaborsky, Juusela ja kaikki ovat niiin tärkeitä ja ihania persoonia ettei voi muuta sanoa! Kaikista loukkaantuneista näki sen halun päästä pelaamaan kotiyleisölle ja joukkoeelle. Ei voi muutakun arvostaa!

Miten ikinä olenkaan hurahtanut jääkiekkoon en vaihtaisi sitä elämästäni pois mistään hinnasta. Jokaikinen peli on mielessä ja muistot ovat kultaakin kalliimpia. En ikinä tule katumaan, että olen viettänyt aikaa niin paljon hallilla ja teidän kanssa. Te kaikki ootte mahdollistanu tän hienon kauden mulle <3




Tää kausi on ollut jotain niin huikeeta, ettei voi sanoilla kuvailla. Uudet rakkaat kaverit kiitos! Erityisesti Laura, Sanni, Karkki, Minna, Maija, Mari, Salla, Tiia, Fanni, Jusi, Annina, Lauraaa kaikki! Teitä hömppiä on ihan liikaa. Ens kautena me ollaan siellä torilla juhlimassa kultaa, ja me ei hevillä luovuteta! Syksyllä murut nähdään pitsissä, ja jokaikinen sitten on siellä! Eikä saada unohtaa kesän aikana toisiamme, vaikka lomailu alkoikin liian aikaisin. Järjestetäään kaikkee huippukivaa, vaikka kaikki asuukin ympäri Satakuntaa! ''Emme periksi saa antaa milloinkaan'' Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta täältä me noustaan vielä!